Niin se vaan hurahti ohi meidän kiekkomatka Kanadassa. Edellisen jutun jälkeen oli loppumatka-aika jos vaan pystyi niin vähän vielä hätäisempää kuin alku, joten täällä kotona kirjoittelen viimeiset matkakuulumiset.
Lauantaina käytiin molemmat joukkueet koira-ajelulla huskyilla, pojat pääsivät itse ohjamaan sekä rekikyytiin - pääsivät sitten vielä tutustumaan koiriin lähemminkin. Sää suosi ja kaikilla oli niin mukavaa… Koira-ajelun jälkeen päästiin vielä kokeilemaan miltä tuntuu lumikengillä kävely umpimetsässä. Ajelun jälkeen A-pojat siirtyivät perheisiin odottamaan illan ottelun alkua, BB-joukkue lähti taasen pelaamaan vielä yhden näytösottelu. He olivat aamulla jo ehtineet pelata viimeisen turnausottelunsa Lachenaie Chevalier vastaan, voitto tuli 3-2 lukemin ja maalit teki Niko L, Janne ja Kassu. Illan harjoitusottelussa pojat pelasivat tasan 2-2, ja harjoitusottelussa otettiin vielä rankkarikisa, jonka meidän pojat voittivat. A-joukkueella oli illalla ratkaiseva ottelu turnauksen jatkon kannalta Repentigny Black Hawks’ia vastaan, mutta hyvän ensimmäisen erän jälkeen ottelu päättyi 7-2 tappioon, pojat sortuivat jäähyihin eivätkä uskoneet tiukkaa tuomarilinjaa. Täten molempien pelijoukkueiden taival päättyi alkusarjoihin turnauksessa. Lauantaipäivän aikana osa vanhemmista kävi katsomassa toisenkin Montrealin otteluista Washingtonia vastaan, se päättyi jatkoaikatappioon.
Sunnuntaipäivän pojat olivat sitten kokonaisuudessaan perheidensä kanssa, joten meillä matkan toimihenkilöilläkin oli mahdollisuus ja aikaa tutustua paikallisiin nähtävyyksiin ja shoppailla.
Maanantaiaamuna keräännyimme hotelliin, luovutimme autot ja huoneet sekä suuntasimme kohti Montrealia. Siellä söimme paikallisessa Hard Rock Cafessa, ostimme tietysti ravintolan muistomyymälän tyhjäksi ja sitten oli vuorossa yksi matkan kohokohdista, tutustuminen Canadiensin kotihalliin sekä sunnuntai-illalla varmistunut tapaaminen Saku Koivun kanssa. Vaikka kuinka yritimme pitää sen pojilta salaisuutena viimeiseen asti, niin täytenä yllätyksenä ei Sakun tuleminen hallilla poikia vastaan tullutkaan. Saku vaihtoi poikien kanssa muutaman sanan, antoi nimmarit ja otimme ryhmäkuvat. Suuri Kiitos tästä tapaamisen järjestämisestä Veli-Matin tädille Marille – kiitos!
Koivun tapaamisen jälkeen siirryimme lentokentälle jossa pääsimme tutustumaan kanadalaiseen asiakaspalveluun – lähes heti kentän terminaaliin tullessamme tuli omatoimisesti avuksemme kaksi virkailijaa, jotka opastivat meidät oikealle tiskille sekä auttoi meitä chek-innissä. Näin kotimaassa koettu hässäkkä tsekkauksen kanssa oli vain paha muisto, Montrealin päässä se sujui nopeasti ja kivuttomasti, ainoastaan isojen lätkäkassien kanssa menasi tulla laukkulinjalla ongelmaa, taisi tulla laukkujen määrä yllätyksenä linjan päässä oleville kavereille. Olimme noin 45 minuutissa valmiit, samaan hommaan meni Helsingissä melkein kaksi tuntia…
Montreal- Lontoo lento sujui nopeasti ja yllättävän hiljaisissa merkeissä, taisi olla jo pojilla ja vanhemmilla matkaväsymystä sen verran, että uni tuli nopeasti silmään koneessa. Montrealin sankka sumukaan ei myöhästyttänyt lentoa ja saavuimme vähän etuajassa Lontooseen. Tänään keskiviikkona pääsimme lukemaan Hesarista tilastotietoa, että Lontoon Heathrow kentällä lennot myöhästelee Euroopassa eniten – ja me tietysti päästiin “nauttimaan” tästä kunniasta. Lento lähti loppujen lopuksi lähes kaksi tuntia myöhässä, joten Helsinkiin saavuimme sitten n klo 17.45 runsaat 26 tuntia matkustusaikaa takana…
Lehtokentällä hyvä onnemme matkatavaroiden suhteen jatkui ja kaikkien laukut tulivat myös kotiin asti. Jaoimme pojille matkamuistoina hienot turnausjulisteet ja sitten hajaannuimme omille teillemme koteihin. Matkalla on aina olla, mutta parasta usein on kotiinpaluu…
Sauna ja ruisleipä odotti kotona, eikä sen jälkeen paljoa tarvinnut Nukku-Mattia odotella… Hienon reissu me vaan tehtiin..
